Tervehditäänpä uutta ystäväämme, nimeltä Helmi Kultapuro!

Veronalan suurimmassa kaupunginosassa Stadissa oli jo kauan ollut myynnissä suuri tontti. Edes parhaat kiinteistövälittäjät eivät ole saaneet sitä kaupaksi. Mutta nyt, joku on ostanut tontin.

Tontin ostaja seisoo tässä. Arvasitte varmaan, että hän on se samainen Helmi Kultapuro jonka esittelin äskettäin. Helmi avasi taksin oven, ja astui ulos. Hän tarkisti vielä kerran osoitteen - kyllä, tämä on oikea paikka. Mutta missä on talo? Missä on se talo, josta kiinteistövälittäjä kertoi? Pettymys hiipi Helmin mieleen, kun hän tajusi, että häntä on kylmästi petkutettu. Hänellä on vain valtava asfalttikenttä, jota kutsutaan tontiksi.

Ei auta itku markkinoilla. Helmi rakennutti vaivaisen talon vähillä varoillaan. Jos sitä nyt edes taloksi voi kutsua.

Helmi ei ehtinyt edes sisään taloonsa, kun joukko paikallisia simejä pamahti paikalle. He tulivat toivottamaan Helmin tervetulleeksi. "Ei, ruuanlaitto ei ole minun alaani lainkaan", Helmi vastasi. Hänellä ei oikein synkannut uusien naapureiden kanssa.

Samassa tontille käveli varsin hyvännäköinen sim. "Tuon voisin huolia vaikkapa miehekseni..Täytyypä tutustua häneen", Helmi päätti ja meni heti rupattelemaan. Hän vaikutti varsin asialliselta tapaukselta.

Kyllä siinä sitten luulot karisivat. Mies oli pohjimmiltaan ilkeä, eikä häntä edes hävettänyt loukata toisten tunteita. Hän ei kuitenkaan tiennyt, ketä oli mennyt loukkaamaan. Helmiähän nyt ei noin vaan pompoteltaisi.

Ettäs kehtaat, idiootti! Miksi sinä minua oikein haukuitkaan, häh? Häivy täältä ja sassiin! Takaisin ei ole tulemista, muistakin se!

Siihen päättyi Helmin ja tämän ilkiön lyhyt mutta mieleenpainuva kohtaaminen.

Helmillä oli tiukka rahatilanne. Hän ei voinut muuta, kuin ryhtyä taskuvarkaaksi. Parempi olisi ollut jokin luotettava ammatti, mutta hän aikoi varastella sen aikaa, kunnes saisi edes kunnon talon rakennettua. Tai kenties löytäisi miehen itselleen.
Helmi päätti myös tutustua ruuanlaiton saloihin. Se oli tärkeää, että saisi muutakin suuhunpantavaa kuin ainaiset purkkiherkut.

Yllättäen Helmi sai kutsun lähteä kaupungille. Mikäpäs siinä, hän ajatteli. Tapaisi uusia simejä.

Pian koko porukka oli jo perillä stadin suosituimmassa yökerhossa. Tänä iltana Helmi aikoisi tutustua mahdollisimman moneen simiin. Ystävät ovat aina tarpeen.

Hän tapasikin mielenkiintoisen simin, nimeltä Nootti Tammisto.

He löysivät paljon mukavaa keskusteltavaa, ja Helmi oli mielissään uudesta ystävästä.

Helmi tajusi, että taisi pitää Nootista vähän enemmän kuin ystävästä pidetään. Ja arveli tunteen olevan molemminpuolinen, kun Nootti meni aivan sekaisin Helmin pienestä flirttailusta.

Helmi koetti edetä varoen, mutta silti kaikki tapahtui niin nopeasti. Nyt hän jo hieroi Nootin selkää, kun mies valitteli selkäkipujaan.

Tilanne toden totta eteni nopeasti. Molemmat rakastivat toisiaan palavasti.

Yllättäen Nootti ehdotti Helmille seurustelua. Helmi oli aivan onnessaan. "Ajatella! Tämä kaikki on tapahtunut yhdessä illassa. Vielä aamulla en osannut odottaa mitään tällaista!"

He päättivät sinä samana hetkenä mennä kihloihin. He tahtoivat toistaiseksi vielä lyhyestä suhteestaan sellaisen, joka kestää elämän loppuun asti.

Tämän jälkeen Helmi päätti palata kotiin, vaikkei olisi malttanut jättää Noottia yksin.

Jo taksissa ollessaan Helmi päätti, että hänen olisi pakko kutsua Nootti kylään. Hän tahtoi, että Nootti muuttaisi hänen seurakseen.

Helmi ryntäsi heti halaamaan Noottia. Samalla hän esitti asiansa. "Tahtoisitko muuttaa asumaan luokseni?" Helmi kysyi hiljaa peläten kieltävää vastausta. "Tottakai haluan!" Nootti vastasi. Vaikka heti, jos niin haluat.

Niinpä Nootti muutti yhteen Helmin kanssa. Kaikki oli tapahtunut nopeasti, mutta onnekkaasti.

----------------------------------------------------------

Pahoittelen, ensimmäinen osa on hieman lyhyt mutta jatkoa seuraa pian :)